Matkaratsastus

Matkaratsastus on hevosen nopeus- ja kestävyyskilpailu, joka samalla testaa ratsastajan maastoratsastustaitoa. Matkaratsastus on yksi ratsastuksen vanhimpia kilpalajeja ja laji on yhä edelleen varsin arvostettu maailmalla.

Ratsastajan hevosenkäsittelytaito vaikuttaa hevosen suoriutumiseen erityyppisistä reiteistä. Kilpailussa on yhteislähtö ja reitti on merkitty. Reitillä ei ole esteitä, mutta maasto voi olla hyvin vaihtelevaa.

UUTTA: Liikenneturvallisuus luento (Marraskuu 2006)

Johanna Strang - Ginouves (20.11.2005) (Powerpoint muodossa)

Miksi matkaratsastus?

- Luonnonläheinen ulkoilmalaji

- Ei vaadi kallista kalustoa tai ratsastushalleja

- Avoin 7-70 vuotiaille (ja ylikin…) , erinomainen laji perheharrastukseen

- Jos haluat säilyttää hevosesi terveenä pitkään

- Edullisellakin hevosella voi päästä huipputuloksiin

- Tiimi-laji; ratsastaja, hevonen ja avustajatiimi jakavat upeat kisakokemukset

Sinustako matkaratsastaja?

- Jos viihdyt hevosesi kanssa maastossa

- Jos haluat jakaa harrastuksesi perheesi kanssa

- Jos olet kiinnostunut oman ja hevosesi kunnon kohottamisesta ja hevostuntemuksesi lisäämisestä  

Jos kuitenkin haet kilpailun tuomaa jännitystä ja olet "tuloshakuinen":  

Mitkä vaatimukset hevoselle?

80-90km tasolle saakka; terve, liikenteessä varma, ei liian raskas rakenne

Yli 100km kisoihin sekä kansainvälisiin suorituksiin toivottavia ominaisuuksia ovat:

- Hyvä sydän (leposyke/palautumis-syke)

- Hyvät kaviot (kasvu, laatu)

- Suorat jalka-asennot ja liikeradat

- Sopusuhtainen (etuosa, selkä, takaosa)

- Kevytrakenteinen

- Matkaavoittavat askellajit

- Henkisesti tasapainoinen yksilö

- Yleensä 148-158cm säkäkorkeus, poikkeuksia löytyy

- Mieluiten ruuna tai tamma  

Matkaratsastuksen tärkeät tekijät kaikilla tasoilla

- Hevosen elinolot

- Hevosen koulutustaso (kuinka käyttäytyy ratsastettaessa)

- Ruokinta

- Kengitys

- Varusteet, varsinkin satula

- Harjoitusmahdollisuudet

- Harjoituksen määrä/laatu

Hevosen elinolot

- Pölyvapaa, vedoton, puhdasilmainen talliympäristö

- Mahdollisimman paljon ulkona suuressa tarhassa, kavereiden kanssa laumassa jos mahdollista, loimitettuna sääolosuhteiden niin vaatiessa

- Jonkinlaista liikuntaa joka päivä, kävelykone (exerciser) on ideaalinen

Hevosen koulutustaso

Päämääränä :

- RENTO

- TASAPAINOINEN

- MATKAAVOITTAVA

- SUORA

liike eteenpäin  

Ruokinta

- Perusruokinta; hyvä pölytön heinä ja mahdollisesti olkia

- Väkirehuja liikunnan mukaan, väh. 2 x päivä, kylkiluita ei pitäisi nähdä

- Vitamiinit ja mineraalit

- Suolakivi ja irtosuolaa rehujen sekaan ainakin hiostavan työn jälkeen ja ennen kisoja

Ruokinta vaativammalla tasolla

- Jos ei ole varma tiedoistaan, kannattaa maksaa ammattilaiselle ruokintasuunnitelmasta juuri omalle hevoselle

- Tärkeät suhteet: kuiva-ainetta rehuja/Kcal, Proteiinit/Kcal, Ca/Ph, Zn/Cu, Ca/Mag, F/Cu, F/Mn, Zn/Mn, Mn/Cu, Lys/Threon.

- B-vitamiinit, E-vit ja seleeni, C-vit ennen kisoja vastustuskykyä kasvattamaan

Esim. Etincelle Larzac rehut/päivä

paino noin 420kg

7-10 rasittavaa työtuntia viikon aikana

- 6-8kg heinää,

- 10 litraa (4,4kg) rehuseosta

- E-Vit 2,500UI, seleeniä 0,5mg

- Irtosuolaa 45g suolakiven lisäksi

- Päivän rehujen energiasisältö noin 16,000kcal

Kengitys

- Kengityksen laatu; yksi tärkeimmistä tekijöistä varsinkin pidemmillä matkoilla sekä vauhdin kasvaessa

- "Long toe/low heel" syndrooma on tappava MR hevoselle

- Kavioiden tulee olla lyhyehköt ja symmetriset

- Pidä kirjaa kavioiden kulmauksista (etu 52°-56°, taka 53°-57°) ja muista mitoista – puutu heti asiaan jos muutoksia ilmaantuu

- Kavionrajan tulee olla suora, ei "kumpuileva" sivusta katsottuna

- St Croix Eventer hyvä kenkä useimpiin kisoihin (pienin rasitus, nopein liikerata)

- Shocktamer ; parhaat tuntemani pohjalliset eteen, tavalliset siniset taakse (myös nahka pohjalliset jos mahdollista)

- Vettec Equipac (soft) silikoni

- Pienet "tungsten" nastat kantoihin liukumisen estoon (asfaltti)

Varusteet (satula)

Suuri osa MR hevosista kärsii jossain määrin satulapainamista tai liikkeiden rajoittuneisuudesta satulan takia

- Karkaava hevonen, hevonen joka kuumenee mitä pidempään ratsastetaan

- Valkeat karvat, hematoomat

- Lihaskato, kuopat sään molemmin puolin

- Hevosen lihaksisto kehittyy ajan myötä, satula ei

Varusteita vaativammalla tasolla

- Ratsastuksen aikana käytettävä sykemittari

GPS "HorseAnalyser"

Laser pintalämpömittari

- Painomittanauha tai hevosvaaka

- Glukoosimittari  

Harjoitusmahdollisuudet

- 80-90km tasolle saakka selviää hyvin metsä/hiekkatie maastoilla

- Pidempiä ja/tai nopeampia kisoja ajatellen tarvitaan GPS-mitatut hyväpohjaiset maastolenkit joilla voi koko lenkin ajan ylläpitää 15-17km/tuntinopeutta sekä mahdollisuus laukata hyväpohjaisella radalla, esim. Suomessa raviradalla (Ranskassa laukkarata tai merenranta)

- Harjoituksen määrä/laatu 20km-80km kisat alle 14km/t

- Viikottainen harjoitusmäärä mieluiten ainakin 2/3 kisattavasta matkasta

- Voi järjestää mahdollisuuksien mukaan mutta 1 pitkä lenkki (20-40km)/viikko olisi hyvä tehdä. Pitkän päivän jälkeen jonkinlaista liikuntaa (esim. liinassa juoksutusta-ilman sivuohjia, tarkista asenne -> Jäykkyys/selkäkivut)

- Pidä kirjaa lenkeistä, nopeuksista, matkoista, mielellään myös lepo/rasitus/palautumis sykkeistä

Harjoituksen määrä/laatu

Yli 100km kisoja ei juuri pitäisi kokeilla ennenkuin hevonen on suorittanut hyvin 80km matkan ainakin 14-15km/tunti nopeudella (metaboliset arvot pääasiallisesti A ja loppusyke <64 alle 10min)

Esim. sarjasta kisoja joka valmistaa hevosen yli 100km kisoihin hyvissä olosuhteissa:

30km - 10km/t

30km - 13km/t

50km - 12km/t

50km - 15km/t

80km - 13km/t

80km – 15km/t  

Harjoitustavoitteet pitkiä ja nopeita matkoja ajatellen

- Vahvistaa luustoa ja jänteitä kestämään yhä korkeampia rasitustasoja

- Parantaa hapenottokykyä

- Parantaa elimistön energia-aineen-vaihduntaa, nostaa maitohapon muodostumiskynnystä

- Rakentaa ja muokata lihaksistoa

- Valmistaa hevonen psyykkisesti yli 10 tuntia kestäviin kisoihin (kisarutiinit)

- Kartoittaa hevosen vahvat ja heikot puolet

- Varmistaa kengityksen ja ruokinnan optimaalisuus -> korjata puutteet

- Määritellä hevosen nykyinen kuntotaso

- Asettaa päätavoite sekä väliaikatavoitteet jotka auttavat päättelemään pysytäänkö aikataulussa

- Määritellä yksilöllinen valmennusohjelma

- Valmennusohjelman tulee valmistaa hevonen tehtäväänsä niin että suorituspäivänä kilpailu on hevoselle helpompi kuin vaikeimmat treenipäivät

- Nyrkkisääntö: hevonen voi suorittaa kisan hyvässä kunnossa jos keskisyke pysyy alle 60% maksimisykkeestä

- Esim.maksimisyke 215-220 -> keskisyke enintään 129-132 kisan aikana

- Hevonen voi hyödyntää ainoastaan 20-30% polttamastansa energiamäärästä itse kilpailusuoritukseen – loppu poltetusta energiasta tuottaa haitallista lämpöä joka hevosen täytyy neutralisoida ruumiinlämmön ja aineenvaihdunnan ylläpitämiseksi normaaliarvoissa (muuten seuraa kuivuminen tai jopa lämpöhalvaus)

- Hengitystiheys nousee suorituksen aikana suorassa suhteessa keskisykkeen nousuun – eli mitä korkeampi keskisyke, sitä nopeampi hengitystiheys. Jokainen litra hengitettyä happea tuottaa 5kcal lämpöä.

- Päämääränä tulee olla mahdollisimman matala keskisyke joka tuottaa mahdollisimman vähän haitallista lämpöä

Tämän päämäärän voi tavoittaa kahdella eri tavalla:

- Vauhdin hidastaminen (ei hyvä vaihtoehto jos haluaa kilpailla kärkisijoista...)

- Hevosen valmennus niin että hevonen voi tehdä saman työn matalammalla keskisykkeellä ja hengitystiheydellä  

- Koska sykelukemat ovat olennainen kriteeri hevosen suorituksen rasitustason määrittelemisessä ja myös helposti mitattavissa, ne ovat hyvä perusta ohjelmalle

- Ilman sykkeiden seurantaa valmennuksen ohjelmointi on jossain määrin  "sokkolentoa" (paljon kilometrejä ilman kunnonnousua)

Kuinka siis valmentaa?

- Tehdä tavallinen harjoituslenkki (nopeus, matka) sekä kirjata leposyke, keskisyke, palautumissyke

- Suunnitella harjoitusjaksoja jotka kerta kerralta nostavat keskisykettä (eli nopeutta) aikaisempaan verrattuna. Kirjata matkat ja nopeudet

- Suunnitella kaksi-kolme kertaa kuukaudessa laukkatyö hyväpohjaisella radalla

- Kilpailu/harjoitus -sykkeiden vertaaminen

Laukkatyö

- Hidas laukka on matkaratsastuksen askel-laji vaativammalla tasolla, hidasta ravia käytetään ainoastaan jaksoittain eri lihasryhmien lepuuttamiseen ja hengityksen tasaamiseen sekä mäkien nousuun ja laskuun

- Nopeata "suurta" ravia ei pitäisi lainkaan käyttää koska se rasittaa huomattavasti enemmän ja jäykistää selkää ja lihaksia

- Laukkatyö on hyvä aloittaa suljetulla radalla joka helpottaa hevosen kanalisoimista työhön eikä "sähläämiseen"

- Ensimmäiset kerrat esim. 3 x 2km, 5 minuuttia käyntiä jaksojen välissä 20 minuutin lämmittelyn jälkeen. Loppuravi ja käynti pitkin ohjin

- Vauhti noin 17-21km/t hevosesta riippuen, pyrkien 100-110 askeleen/minuutti (P. Cazes)

- Tavoitteena on hitaasti ja rytmikkäästi laukkaava rento hevonen

- Ratsastaja voi joko istua kevyesti satulassa tai olla melko suoraselkäisessä kenttäistunnassa

- Laukkatyön jälkeen kirjataan taas keskisyke ja palautumissyke jokaisen laukkajakson jälkeen

- Seuraavalla kerralla voi laukata 3 x 3km, sitten 3 x 4km, sitten 2 x 5, 2 x 6 jne. kunnes työ on 2 x 15km

- Laukkajaksojen välillä hevoselle tarjotaan vettä

- Tärkeätä : riittävä verryttely ennen ja leporavi (2km) pitkin ohjin työn jälkeen

Valmennuksen kiristyessä tulee seurata tarkasti

- Ruumiinlämmön vaihteluja

- Kaviot/kengitys ja raajat (lämpöä, turvotusta, liikkeiden joustavuus)

- Yleiskuntoa (laihtuminen, asenne)

- Juomista (määrä)

- Syömistä (ruokahalu)

Hevosen tullessa huippukuntoon ja ruokintatason ollessa korkea:

- Kasvava vilustumisriski

- Lannehalvauksen vaara (vähintään joka 3 päivä rasittavaa liikutusta – Vit E & seleeni)

- Onnettomuusriski kasvaa (tarhassa kaahaaminen)

- Jos ohjelma on sopiva (suhde työtä/rehuja/lepoa), hevosesta tulee viikkojen myötä lihaksikkaampi, leikkisämpi, « pyöreämpi » ja sykkeet laskevat ja/tai suoritusnopeudet kasvavat samalla sykkeellä. Laukasta tulee matkaavoittavampi.

- HUOM Yskivää hevosta ei saa koskaan rasittaa koska keuhkot vaurioituvat helposti (arpikudos)

- Hevosten ollessa kilpailukunnossa käytän FEI-tason hevosillani usein neljäviikkoista rytmiä jolloin:

- Ensimmäinen viikko on helppo, toinen rasittavampi, kolmas kaikkein raskain ja neljäs taas lepoviikko (vain kevyttä liikuntaa ja mahdollisesti kouluratastusta)

- esim. 1 viikko 60km, 2 viikko 90km, 3 viikko 120km, 4 viikko 25km

- Matkat ja nopeudet tulee sopeuttaa olosuhteisiin

Valmennusohjelma on hyvä laatia etukäteen kattamaan useampi viikko/kuukausi mutta sitä ei saa seurata sokeasti:

- Rasitusoireet

- Ylikunnon vaara

- Sääolosuhteet -> vilustumisvaara

- Kengityksen kunto

Kilpailut

- Noin 2 viikkoa ennen pitkää kisaa (>100km) valmennuskilometrejä vähennetään n. 50% mutta hiostavaa työtä joka 3 päivä

- Ruokintaa ei juuri muuteta (suojat tarhaan)

- Kilpailuaamuna tavallinen annos 2-3 tuntia ennen kisaa

- Yli 100km kilpailun aikana rehuja miltei vapaasti jos (hevonen) juonut tarpeeksi

- Yli 100km kisoihin hevonen tulisi klipata, paras noin 8 pv ennen kisaa (vastaklipattu karva hylkii vettä)

- Kengitys 5-10 päivää ennen kilpailua

- Suolaa heti ensimmäisellä jaksolla

- Pieni tarha jos mahdollista

- Olkia ja heinää

- Juomisen seuraaminen

Vaaramerkit

- Vähentyneet suolistoäänet

- Kuivuminen

- Käytös, olemus

Ensimmäinen jakso varovasti, sen jälkeen voi nopeutta nostaa hevosen valmennustason mukaan  

Kärkisijoista ei pitäisi kilpailla ennenkuin olet varma että hevonen voi suorittaa kilpailun suurin piirtein saman kisan edellisen vuoden voittonopeudella

Siihen saakka kilpailu pitäisi suorittaa hevosen valmennustason mukaan eli jos olet treenannut 14km/t nopeudella, kisaat myös samalla keskinopeudella

Pyrkiä tasaiseen (tai nousevaan) nopeuteen läpi kilpailun

Kilpailun jälkeen tulee analysoida mikä meni hyvin ja mikä huonosti

- Kirjata ja analysoida sykkeet

- Lepotauon jälkeen jatkaa mahdollisesti muunnetun valmennusohjelman puitteissa

- Pitkiä kisoja n. 6-10 viikon välein sesongin aikana

- Jatkaa valmennusta talven aikana seuraavan vuoden tavoitteiden mukaan